Aikainen aamu Helsinki-Vantaalla ja Suomen joukkue kerääntyy yhteen. Matka Junioreiden EM-kisoihin alkaa. Menomatka sujuu ongelmitta ja Bulgarian Sofiaan saavumme keskiviikko iltana. Kaupunki osoittautui heti melkoisen karuksi paikaksi, samoin hotelli.
Seuraavana aamuna saimme nukkua pitkään ja puoliltapäivin lähdimme kisapaikalle tutustumaan siihen ja treenaamaan.
Kisahalli oli uusi, suuri ja toisin kuin muu kaupunki jopa hieno. Hallilla oli treenaamassa myös paljon muiden maiden joukkueita. Treenissä vedeltiin enää nopeita omia hyviä tekniikoita. Treenien jälkeen menimme kaupungille ostamaan kisapäivän eväitä. Illan vietimme hotellilla leväten ja seuraavaan kisapäivään keskittyen.
Kisapäivän aamuna bussi haki meidät puoli kahdeksalta hotellilta. Kisapaikalle päästyämme perustimme katsomoon suomalaisten leirin. Punnitus oli kaaottinen tilaisuus. Kaikki olivat survoutuneet kapeaan käytävään ja järjestäjät yrittivät saada jotakin tolkkua siihen, keiden pitää milloinkin mennä punnitukseen. Tässä kaaoksessa odotin omaa vuoroani puolitoista tuntia. Oma paino oli optimaalinen painoluokkaani ajatellen. Punnituksen jälkeen neste- ja hiilaritankkausta.
Oman sarjani alkuajaksi oli merkitty 14.30. Puolitoista tuntia ennen sitä aloitin lämmittelyt joukkueen muiden tyttöjen kanssa. Järjestäjät kokosivat hyvissä ajoin ennen sarjan alkua kaikki ottelijat yhteen ja ottelun alkua odotettiin erikseen merkityllä alueella. Sieltä aina seuraava ottelupari haettiin odottamaan vuoraan penkeille tatamin reunalle.
Vastaani sain itseäni vuotta vanhemman Kreikan Christina Konstantina Nikan. Ikä ja kokemus osoittautuivat nyt lyömättömiksi. Oma ottelutaktiikkani ei toiminut ollenkaan. Omaan suoritukseeni en voi olla tyytyväinen mitenkään ja numerot taululla olivat 8-0 kreikkalaiselle, kun tuomari viimeisen kerran sanoi ”Yame”. Nika oli voittamaton pitkään ja hän hävisi vasta finaalipaikan koko kisan voittaneelle kroatille.
Kroatit ovat kyllä taitavia ja yksi juniorikaraten kärkimaita. Juuri siksi taas tänä kesänä lähdetäänkin viikoksi Kroatiaan Umagiin Youth Campiin treenaamaan heidän kanssaan.
Tunnelma kisahallissa oli erinomainen, meteli korvia huumaava ja katsomot täynnä, kun italialaiset, espanjalaiset ja ranskalaiset kahmivat suurimman osa mitaleista. Paras suomalainen oli Saku Virtanen, joka sijoittui upeasti viidenneksi Katassa. Muuten meille suomalaisille kertyi näistä kisoista vain kokemusta ja uusia ideoita siitä miten ja mitä harjoitellaan.
Reissaaminen joukkueen kanssa oli oikein mukavaa ja yhdessä vietimme monta hauskaa hetkeä vaikkakin paluumatka oli Suomen joukkueelle epäonninen ja puolet joukkueesta jäikin Berliiniin seuraavaan päivään asti. Heidän matkallaan oli monenlaista epäonnea kerrakseen. Minä pääsin kuitenkin melkein aikataulussa takaisin Helsinkiin.
Venla Karttunen 